Soisalo-palkinto 2012
Soisalo-palkinto 2012 Tuomo Niemisen tutkimustyölle
Sydänperäinen äkkikuolema – kooste mennesstä ja silmäys tulevaan
Länsimaiden tavanomaisin kuolinsyy on äkillinen sydänpysähdys. Sen ennakoiminen on edelleen varsin hankalaa. Laajimmin käytetty arviointimenetelmä on sydämen pumppauskyky. Toisaalta suurin osa äkkikuolemista kuitenkin tapahtuu henkilöillä, joilla pumppaustoiminta on normaalia. Siksi on tärkeätä löytää aiempaa parempia menetelmiä täydentämään riskiarviota.
Väitöskirjatyön jälkeen Tuomo Nieminen on jatkanut aktiivisesti sydänsairauksien tutkimusta. Tutkimustyön keskeisenä kohteena on ollut sydänperäisen äkkikuoleman ennakointi. Keskeisimmät julkaisut ovat koskeneet EKG:tä ja T-aallon vuorottelun (T-wave alternans) sekä autonomisen hermoston muutosten merkitystä sydänperäisten äkkikuolemien ennustajana. Tärkeimpänä tutkimusaineistona on ollut the Finnish Cardiovascular Study. Hän on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä myös kansainvälisesti. Hän on mm. International Society for Holter and Non-invasive Electrocardiology -yhdistyksen asiantuntijajäsen ja hän osallistui T-aallon vuorottelun suosituksen tekemiseen. Hän on ollut tutkijana professori Richard Verrierin laboratoriossa Harvardissa vuosina 2009-2010, jossa hän tutki sydänäkkikuoleman riskiä sekä kammiovärinälle altistavia tekijöitä koemallissa.
Keskeisin tutkimusaihe on ollut uudet menetelmät sydänperäisen äkkikuoleman ennakoimiseksi. Tärkein käytetyistä tutkimusaineistoista on the Finnish Cardiovascular Study (FINCAVAS), johon otettiin Tampereen yliopistollisesta sairaalasta yli 4000 rasituskokeessa käynyttä potilasta vuosina 2001-2008. Lisäksi tutkimusta on tehty useista laajoista aineistoista kuten Terveys 2000 ja Kuopio 75+.
Nieminen on tutkimusryhmineen selvittänyt rytmihäiriöalttiuteen, suorituskykyyn ja autonomisen hermoston toimintaan liittyvien muuttujien ennustemerkitystä. Sydämen sähköisen palautumisvaiheen epävakaisuutta kuvaava T-aallon vuorottelu (T-wave alternans, TWA) on ollut aiheista merkittävin.
Tutkimusryhmä oli ensimmäinen, joka osoitti normaalista rasituskokeesta määritetyn TWA:n liittyvän myöhempiin sydänkuolemiin. Jatkotutkimuksissa he ovat osoittaneet TWA:n absoluuttisen koon ja riskin yhteyttä sekä TWA:n yhdistämistä perinteisempiin riskimuuttujiin kuten sykkeen palautumiseen ja kokonaissuorituskykyyn. Nieminen oli mukana tekemässä kansainvälistä suositusta TWA:n perusteista, menetelmistä ja käytöstä.
Nieminen oli vierailevana apulaisprofessorina Harvardin yliopistossa vuosina 2009-2010. Tuolloin tutkimustyö laajentui koskemaan ranolatsiinia, joka on vaikutukseltaan uudenlainen lääke sepelvaltimotaudin hoitoon. Ryhmä osoitti koe-eläimillä ranolatsiinin vähentävän alttiutta saada kammiovärinä sepelvaltimotukoksen aikana. Tutkimus myös paljasti ranolatsiinille uuden vaikutusmekanismin.
Tuomo Nieminen on julkaissut 52 alkuperäisjulkaisua ja lukuisia artikkeleita. Väitöskirjoja Nieminen on ohjannut kolme, ja väitöskirjaoppilaita hänellä on neljä.
Niemisen tutkimusryhmä on jatkanut määrätietoista ja tuloksekasta tutkimusta sydänperäisen äkkikuoleman saralla. Hän mm. johtaa usean keskuksen hanketta, jossa vaikeata munuaisten vajaatoimintaa sairastaville asennetaan rintakehälle implantoiva laite rytmihäiriöiden havaitsemiseksi.