Koronavirus ja sydän

Mutta suuren huomion ovat saaneet vaikeasti sairastuneet, joilla pääasiassa on hengenahdistusta ja keuhkomuutoksia, tilanteen johtaessa sairaalahoitoon. Sairaalahoitoon joutuvien hoito kestää päivistä viikkoihin, ja osa vaikeasti sairaista joutuu myös teho-osastolle. Teho-osastoilla hoitojaksot ovat 2-4 viikkoa ja kuolleisuus suuri etenevän tulehdusreaktion ja monielinsairauden vuoksi.

Tiedot koronaviruksen aiheuttamista sydänhaitoista ovat yksittäisiä. Euroopan kardiologisen seuran sivuilla on podcast, jossa sanotaan, että sydänentsyymien nousua on jopa 20 %:lla. Tiedä häntä. Sen sijaan vakuuttavia ovat yksittäiset kuvaukset sydäntulehduksista, joita on havaittu niin nuorilla kuin vanhoilla. Niitä lukiessa kuitenkin huomaa, että aikaisempaa 1980-luvulla sydänlihastutkimuksista tehtyä tutkimusta ei muisteta.

Itse asiassa lukiessani kirjallisuutta kävi ilmi, että koronaviruksen aiheuttamat sydäntulehdukset ovat samanlaisia kuin todettiin Pääesikunnan kanssa 1980-luvun alussa tehtyjen tutkimusten mukaan. Ensimmäinen havainto sydäntulehduksista pohjautui lääkintäkenraali Koskenvuon tutkimuksiin, joissa havaittiin armeijassa äkkikuoleman kohdanneilla varusmiehillä sydänlihastulehduksen merkkejä. Toimin itse Pääesikunnan lääkintäosastolla kokelaana. Taustani oli sydämen ultraäänitutkimuksen asiantuntemus. Koskenvuo kysyi, voisiko sydämen ultraäänitutkimuksen avulla tutkia mahdollisesti sydänlihastulehduksia. Ajatus jäi elämään. Lääkärit Timo Sahi ja Matti Viitasalo aloittivat pääkaupunkiseudun ympäristössä tutkimuksen, jossa flunssapotilailta otettiin sydänfilmi ja todettiin osalla muutoksia. Siitä silloisen Keskussotilassairaala I:n kardiologikonsultin Juhani Heikkilän ja siellä palvelleen lääkäri Jouko Karjalaisen kiinnostuksesta käynnistyi tutkimussarja, jossa selvitettiin perusteellisesti sydänlihastulehdusta varusmiehillä. Osallistuin tähän tutkimusryhmän työskentelyyn.

Nyt kuvatuissa koronaviruksen aiheuttamissa sydäntulehduksissa on kaikki ne samat piirteet, joita on kuvattu dosentti Karjalaisen johdolla aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa. Harmi vaan, että niissä ei yhdessäkään viitata alkueräisjulkaisuihimme.

Kyllä, koronavirus voi aiheuttaa sydänlihastulehduksen. Se on harvinaista. Vaikka eräissä ulostuloissa sanotaan, että sydänentsyymipäästöjä on jopa viidesosalla, niin se koskee vain sairaalahoidossa olevia, ja potilaan muillakin sairauksilla, kuten sepelvaltimotaudilla, voi olla siihen yhteyttä. Todellista esiintyvyyttä on vaikea arvioida. Lievempiä tapauksia on useita. Niille tunnusomaista ovat sydänfilmimuutokset, jotka elävät 1-4 viikkoa ja haitta-aste on lievä. Alkuvaiheessa, kuten Karjalainen totesi, tulehdus aiheuttaa sydänlihaksen ödeemaa ja toimintahäiriötä. Toimintahäiriö näkyy sydämen ultraäänitutkimuksissa ja ilokseni havaitsin, että samankaltaista liikehäiriötä, jota julkaisimme 1984, kuvataan koronaviruksenkin aiheuttamana. Yksittäisiä rajuja sydänlihastulehduksia, jotka aiheuttavat merkittävän vajaatoiminnan, on kuvattu. Niiden osuus on pieni, ehkä muutaman prosentin luokkaa, sydänlihastulehdukseen sairastuneista.

Edelleen aikaisemminkin on kuvattu sydäninfarkteja sydänlihastulehdukseen liittyen. Ne ovat harvinaisia. Mekanismina 1980-luvulla pidettiin valtimotulehdusta ja sydänsuonen sisäpinnan vauriota, johon kiinnittyvä hyytymä tai suonen kouristuminen tukkoon aiheuttavat vaurion. Sydäninfarktin kaltaisiakin sydänfilmimuutoksia on koronaviruspotilailla kuvattu.

Sydäninfarktiepäilyjen osalta ongelmana on, että samankaltaisia muutoksia nähdään sydänlihastulehduksissa, jolloin virus tai bakteeri aiheuttaa myös sydänpussin tulehduksen. Aikanaan joku potilas saattoi saada liuotushoidon sydänlihastulehduksen ja sydänpussin tulehduksen aiheuttamaan ongelmaan, koska erotusdiagnostiikka on hankalaa.

Sydänlihastulehdus aiheuttaa sydänentsyymien päästöä, kun sen seurauksena syntyy soluvauriota. Jo Karjalainen 1980-luvulla osoitti, että poiketen sydäninfarktista sydänentsyymien eritys sydänlihastulehduksesta on pidempikestoinen kuin sydäninfarktien seurauksena. Samankaltaisia muutoksia on julkaistu myös koronaviruksen aiheuttamissa tulehduksissa.

Olisi vielä mahdollista ja jopa aiheellista, että kuumesairailta, huomattavan oireisilta koronaviruspotilailta otetaan sydänfilmi, ja jos siinä on muutoksia, niin suoritetaan sydänfilmiseuranta ja otetaan sarjana usean päivän ajalta sydänentsyymejä. Siten koronaviruksen aiheuttama sydänlihastulehdus tulisi todettua, ja sen esiintyvyys selvitettyä.

Harmi, että ansiokkaita tutkimuksiamme 1980-luvulta ei tunnisteta ja osaaminen koronaviruksen aiheuttamaan sydänlihastulehdukseen on yksittäisten potilaskertomusten tasoa. Todellista kuvaa koronavirusinfektion aiheuttamasta sydänlihastulehduksen altistuksesta ei näin saada. Asiallista tutkimusta kaivataan.

Markku S. Nieminen

Kardiologian professori emeritus, HY ja HUS, Sydänkeuhkokeskus